Pitkästä aikaa päivitän blogiani, elämä koukeroineen vienyt kaiken ajan.

Teininä sain äidiltäni huoneeseeni arkun, minusta se tuoksui ummehtuneelle ja oli ruman värinenkin, mutta jotain ruman kaunista siinä aina oli. Säilytin arkussa kirjeitäni ja muuta tärkeää sälää. Arkku jäi sittemmin vanhemmilleni ja päätyi siskolleni. Nyt 30:n vuoden jälkeen arkku löysi tiensä takaisin ja kököttää mun olkkarin lattialla. Onpas se rakas ja aina kun katson sitä tykkään siitä enemmän.

Tänään muistin, että meillä on ladon puolella vanha renginkaappi, siis ihan palasina, toisin sanoen kaappi oli vain kasa lautoja. Kaappi on ilmeisesti torpan alkuperäinen, ainakin vanha kuin mikä. Ja eiku kokoamaan, lauta kerrallaan ja lohenpyrstöliitoksille vastakappaleita etsien. Voin kertoa, että projekti sujui helpommin kuin Ikean kaapin kokoaminen, vaikka ihan kaikkia osia ei löytynytkään, eli kuullostaakin ihan Ikealta ;). Muutama tunti ja ihana renginkaappi jo seinällä.

Yksi tauluistani on odottanut tuomiotani päällemaalauksesta jo viikkoja, nyt päätin, että taulu on valmis ja jää henkiin :). Jotain merellistä, valoisaa ja iloista se henkii, joten it's a keeper.

Rakastan vanhoja esineitä, varsinkin jos niillä on tarinoita kerrottavana. Navetallemme olen haalinut juuri näitä ja ihan lemppareitani ovatkin lypsyjakkara, linja sadan vuoden takaa, siinä se on ergonomia kohillaan ja toinen on yhtä iäkäs yhdestä puusta veistetty pöydänkansi, se on yksinkertaisuudessaan niin kaunis, että pääsi peräti paraatipaikalle tuvan seinälle jo vuosia sitten. Voin vaan kuvitella, että pienessä punaisessa tuvassa on 12 lasta syöneet pöydän ympärillä.

Täällä sitä ollaan lomalla navetalla ja jotenkin nakertaa ton keittiön laskutilattomuus. Rakastan vanhoja ovia, ja siitä se sitten lähti. Eli Ikean pukit ja vanha kulunut ovi heitetään päälle ja hups, ruma, mutta jotenkin ihanan karhea uusi keittiön apupöytä on valmis.

Juhannuksena kesän värit ovat vaan niin upeita, voiko ruoho olla enään vihreämpää ja koivut tuoksuu kesälle. Nämä kaksi kuvaa on otettu sateen jälkeen, jos tähän saisi vielä tuoksun mukaan, niin miellelläni jakaisin senkin, se on kesä nyt.

Navetalla taas oltiin viikonloppuna, on se vaan niin mukava paikka. Vaikka kuinka sataisi, niin sisällä on runsaasti tilaa hengailla. Paras hetki onkin kun luen punaisella sohvalla ja peltikattoon ropisee sade. Vähän fiksailin paikkoja juhannusta varten, tuunasin yläkerran ikea-sänkyä tilkkutäkillä ja heinäseipäällä ym.. Pieniä asioita, mutta jotenkin niistä tulee kovasti hyvä mieli.

Usein kun saan valmiiksi taulun, niin oikeasti itsekkin pidän siitä...hetken. Aika kuluu, siis vaikka niinku viikko vaan, niin alan näkemään taulun virheet, yleensä joku väri liian hailakka tai taulusta ei välity toivomani tunne etc. Noh, taulun kohtalona on yleensä päällemaalaus, siis jos sitä ei joku ole ostanut harkinta-aikanani ;). Näitä päällemaalattuja tapauksia on niinku 90 % tuotoksistani. Tässä tuorein...alla 3 maalausta, oliskohan tää keeper, mitä mieltä ootte?

Meillä on kesäpaikkana yli 100 vuotta vanha hirsinavetta, jota olemme kunnostaneet enimmäkseen saaduilla, lainatuilla ja varastetuilla ;) materiaaleilla. Toki olemme myös rautakaupassa muutaman kerran käyneet, mutta lähinnä kierrätysmateriaaleista kumminkin. Navettamme ja ympäröivä luonto koivuineen ovat suuria inspiraationi lähteitä ja värit ja tunnelmat vaikuttavat minuun syvästi. Tässä muutama kuva helatorstailta...

Kyl mä ihmettelen tätä työhuoneen ainaista sotkua. Tällä hetkellä en maalaa kun selkä vihoittelee, mutta hengailen työhuoneessani silti ja tätä maalia on oikeesti joka paikassa. Olen ihan mahdoton roiskija, kun maalaan en välitä näköjään mistään, pensselit menee pilalle, maalia roiskuu ym. Olen erikoistunut pilaamaan vaatteitani, viimeisen vuoden maaliroiskeisten saldo on varmaan kymmeniä vaatekertoja. Muita minulle mieluisia kohteita ovat seinät, lattia, verhot, nojatuoli, pöytä, puhelin, kengät ja viimeisenä muttei vähäisempänä mainitsen vielä itseni...kädet, hiukset etc. Itseasiassa laitankin muutaman kertovan kuva. Toisaalta, onks sillä väliä? Kunhan välillä osun oikeaan...

Äitini ilmoitti tuossa kuukausi sitten, että haluaisi tauluni seinälleen. Äidillä taitaa kyllä olla muutama klassinen asetelma, sekä joku maisemakopio,vaikka niinku 25 vuotta sitten tehtyjä, mut jos äiti haluu ni minähän yritin. aloin työstää joku aika sitten yhden vanhan työn päälle teosta, joka kertoisi rakkaudestani etc. Tavoite oli sit äitienpäivänä viedä iso työ lahjaksi,
Noh, tänään katsoin(en suinkaa viime hetkellä) et mitä olin saanut aikaiseksi.
Tajusin,kun otin kuvan taulusta, että ehkä ostan äidille vaikka ruusuja tai uuden yöpaidan, koska tauluni on pelottava, kauhua herättävä sotku!!!!Eli, jos veisin tämän taulun makkarin seinälle, niin äidin yöunet menisivät takuulla ja en rakkaalle äidilleni toki sitä halua<3.

Taulujeni yksityiskohdat ovat minusta välillä kiehtovampia kuin itse teos. Värit ja muodot vain elävät niissä paremmin. Olenkin miettinyt, jos alan maalaamaan vain niitä. What an awesome idea!
Tässä muutama esimerkki, arvaatko mistä tauluista?

Viime syksynä pidin ison yksityisnäyttelyn, joka oli kyllä elämäni tähtihetkiä. Kiitos vielä minua tukeneille eli perheelleni, ystävilleni ja yhteistyökumppaneilleni. Oli kyllä niin mahtia olla itse paikalla ja kuunnella kommentteja ja kertoa mitä ihmettä olin kutakin taulua tehdessä ajatellut. Ihmiset näkivät ja löysivät tauluissani kaikkea mahdollista, hauskimpia näkyjä olivat Remu Aaltonen, vastasyntyneen kasvot, Rod Steward ja pääsiäistipu.
Tässä kuvamateriaalia Näkyjä näyttelystäni 15.10.-28.10.2011.




Näyttelyn nimikkotaulu. Näkyjä




Avajaiset

Minulla on tapana maalata omia sielunmaisemia ja tunnetilojani, taulut ovat aina kuulemma liian isoja, mutta pientä taulua en saa syntymään, joten olen antanut periksi. Iso, värikäs ja hämmennystä herättävä on enemmän mun juttu.

Healing, Suru on kaunista ja näin minä sen väreinä ilmaisin

Passion

Intohimossa on väreilyä, väriä ja liikettä. Kaiverrustekniikkaa tässä taulussa paljon, kuvasta se ei vaan harmikseni näy.

Mielensäpahoittaja

About the poem

Tämän taulun inspiraatio syntyi poikani minulle kirjoittamasta runosta, äidin ja pojan vahvasta siteestä.

Turvasatama




Liian suuri kanille




Flowerpower




Reinkarnaatio




Sammallampi




Kuoriutuminen




4-5 nikama




Path of hope








Kuin raivo sika




Balls




Path of pain




Taitekohdassa