Tänään muistin, että meillä on ladon puolella vanha renginkaappi, siis ihan palasina, toisin sanoen kaappi oli vain kasa lautoja. Kaappi on ilmeisesti torpan alkuperäinen, ainakin vanha kuin mikä. Ja eiku kokoamaan, lauta kerrallaan ja lohenpyrstöliitoksille vastakappaleita etsien. Voin kertoa, että projekti sujui helpommin kuin Ikean kaapin kokoaminen, vaikka ihan kaikkia osia ei löytynytkään, eli kuullostaakin ihan Ikealta ;). Muutama tunti ja ihana renginkaappi jo seinällä.

Yksi tauluistani on odottanut tuomiotani päällemaalauksesta jo viikkoja, nyt päätin, että taulu on valmis ja jää henkiin :). Jotain merellistä, valoisaa ja iloista se henkii, joten it's a keeper.

Rakastan vanhoja esineitä, varsinkin jos niillä on tarinoita kerrottavana. Navetallemme olen haalinut juuri näitä ja ihan lemppareitani ovatkin lypsyjakkara, linja sadan vuoden takaa, siinä se on ergonomia kohillaan ja toinen on yhtä iäkäs yhdestä puusta veistetty pöydänkansi, se on yksinkertaisuudessaan niin kaunis, että pääsi peräti paraatipaikalle tuvan seinälle jo vuosia sitten. Voin vaan kuvitella, että pienessä punaisessa tuvassa on 12 lasta syöneet pöydän ympärillä.

Täällä sitä ollaan lomalla navetalla ja jotenkin nakertaa ton keittiön laskutilattomuus. Rakastan vanhoja ovia, ja siitä se sitten lähti. Eli Ikean pukit ja vanha kulunut ovi heitetään päälle ja hups, ruma, mutta jotenkin ihanan karhea uusi keittiön apupöytä on valmis.